Janne Torstensson ja oman lasistudion perustaminen

Lapsena Jannelle oli kerrottu, että isän suvussa oli ollut lasinpuhaltajia. Tuon mystisen ammatin harjoittaja oli tarinan mukaan työskennellyt Karhulan lasitehtaalla. Koululaisena 1970-luvun alussa Jannen luokka teki retken Karhulan lasitehtaan museoon. Innokas koululainen kysyi oppaalta tietoja Torstensson-nimisistä lasinpuhaltajista. Jannen pettymykseksi opas ilmoitti, ettei sen nimisiä lasinpuhaltajia Karhulassa ole ollut, mutta ehkä jotain aputyöntekijöitä. Niinpä asia unohtui vuosikymmeniksi.

Käynti lasimuseolla

Luokkaretkikokemuksen jälkeen kynnys vierailla Suomen lasimuseossa oli korkea. vuonna 1995 Janne kuitenkin astui sen kynnyksen yli – vaikkei museovierailu häntä juuri kiinnostanutkaan. Hetken kuluttua hän oli uppoutunut lukemaan museomyymälän selailukirjoja. Käteen osui myös Aimo Löfbergin tutkimus suomalaisista lasinpuhaltajista. Varovasti Janne selasi kirjaa T-kirjaimen kohdalle ja löysi useita Torstensson-nimisiä puhaltajia, joista yksi oli isoisän isä. Lapsuudessa kuultu tarina lasinpuhaltajista olikin totta. Tämä innosti aloittamaan sukututkimuksen.

Ikkunalasinpuhaltajia Enonkosken lasitehtaalta. Kuvassa Karl Axel Torstensson ja Karl Johan Torstensson.

Vuosien mittaan tiedot esi-isistä lisääntyivät. Perheen lomamatkat suuntautuivat vanhoille lasitehdaspaikkakunnille, joilla suvun puhaltajat olivat toimineet. Jannelle oli tärkeää saada tietää kuuluvansa pohjoismaiseen lasinpuhaltajasukuun. Suvun lasinpuhallusperinne oli katkennut ikkunalasin valmistuksen murrokseen. Ikkunalasinpuhaltajina heiltä loppuivat työt 1900-luvun alkupuolella. Isoisä ja isä eivät olleet lasinpuhaltajia. Jannelle lasista ja kaikesta siihen liittyvästä oli tullut rakas ja tärkeä harrastus.

Lasialan opinnot

Syyskesällä 1999 perheen palattua kesälomalta Janne luki loma-aikana tulleet sanomalehdet. Erään lehden koulutusta-palstalla haettiin oppilaita Ikaalisten käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa Kihniöllä alkavalle syyslukukauden kestävälle lasinpuhalluskurssille. Hakuaika oli jo päättynyt, mutta palava halu päästä kokeilemaan esi-isien ammattia sai Jannen soittamaan Kihniölle. Hänellä oli runsas viikko aikaa järjestellä asia niin, että saattoi jättää vanhan elämän puoleksi vuodeksi. Perheen myötävaikutuksella tämä onnistui ja Janne sai ensituntuman lasinpuhallukseen, joka tuntui hyvin vaikealta.

Meni syksy ja peruskurssi. Tuli kevät ja alkoi jatkokurssi, jossa hän jatkoi tutustumistaan lasiin. Kevään aikana ilmoitettiin seuraavana syksynä alkavasta artesaanikoulutuksesta, joka kestäisi 2003 kevääseen. Yhden lukukauden mittainen opiskelu muuttui kolmevuotiseksi.

Harrastuksesta työksi

Oli selvää, että lasinpuhallus tulisi jatkossakin olemaan osa Jannen ja perheen elämää. Nyt piti alkaa etsiä paikkaa, jossa lasinpuhallusta voisi harrastaa. Nimenomaan harrastaa, leipätyötä lasin tekemisestä ei pitänyt tulla. Tarkoitus oli löytää pieni kivinen navetta, mielellään mummonmökin pihasta.

Vesala - Lasistudion synnyinkoti Kiikoisten Jaarassa

Vesala – Lasistudion synnyinkoti Kiikoisten Jaarassa

Kesällä 2003 kivinavetta ja pieni punainen hirsipirtti löytyivät Kiikoisista Satakunnasta. Lasinpuhallusharrastus sai idylliset puitteet.

Janne alkoi suunnitella ja valmistaa lasinpuhalluksessa tarvittavaa laitteistoa. Aikaisemmalta koulutukseltaan hän on konstruktioteknikko ja siksi myös koneiden ja laitteiden suunnittelu on lähellä sydäntä. Talven 2003-2004 aikana pienestä neljän lehmän navetasta muodostui lasihytti ja harrastustila. Lasin tekeminen aloitettiin vuoden 2004 kevättalvella. Esineet alkoivat alusta asti mennä mukavasti kaupaksi, vaikkei niitä varsinaisesti myyntiin tarjottukaan. Samana kesänä vuonna 2004 perustettiin Lasistudio Jan Torstensson Oy selkeyttämään toimintaa.

Janne työstämässä lasia uutuuttaan hohtaville työkaluilla

Janne työstämässä lasia uutuuttaan hohtavilla työkaluilla

Aluksi tuotteita valmistettiin perinteisesti puhaltamalla. Myös lasihelmet olivat mukana tuotannossa alusta lähtien, samoin uunitekniikoilla valmistetut esineet. Sattuman kautta Janne alkoi vuonna 2005 kehitellä pakkauslasista valmistettujen esineiden tuotantoa. Puoli vuotta kestäneen kokeiluvaiheen aikana hän suunnitteli ja rakensi tarvittavat laitteet sekä suunnitteli muutamia esineitä piensarjatuotantoon. Lasia tehtiin pääasiassa viikonloppuisin, Tuulikin käydessä ansiotyössä rahoittaakseni perheen lasiharrastusta. Noihin aikoihin syntyi mm. HIK!-lasi, joka palkittiin vuoden 2005 Suomen Kädentaidot -messuilla Tampereella. Tämä huomionosoitus innosti jatkamaan pakkauslasin käyttöä yhä enemmän.

Uudet tilat

Kysynnän lisääntyessä vanha, kylmä navetta alkoi tuntua epäkäytännölliseltä. Oli aika tehdä ratkaisuja, jotka mahdollistaisivat tehokkaamman tuotannon. Kesällä 2008 Lasistudiolle hankittiin kylmilleen jäänyt huoltoasemakiinteistö valtatie 11:en varrelta Kiikoisista.

Studioa rakennetaan talvella 2008

Studiota rakennetaan talvella 2008

Lasistudion uusioajattelun mukaiseste vanha rakennus peruskorjattiin ja entisen polttoainemittarikatoksen kantavia rakenteita hyödyntäen rakennettiin tuotantotilat. Toiminta uusissa tiloissa alkoi vuoden 2009 heinäkuussa. Tuotantotilojen lisäksi tiloissa toimii tilauskahvila ja myymälä.

Tuotanto ja tuotteet

Lasistudiolla on nyt monenlaista toimintaa. Käytössä on monipuoliset laitteet ja tarvittaessa mahdollista suunnitella ja tehdä uusia tarpeen mukaan. Lasia tehdään useilla valmistustavoilla. Tällä hetkellä pakkauslasista valmistetut uusiotuotteet muodostavat valtaosan tuotannosta. Kierrätyslasista valmistetut lasihelmet ja niistä tehdyt korut ovat tärkeä osa tuotantoa. Studiolla järjestetään lasialan kursseja, joiden teemana ovat uusiotuotteet eri menetelmillä valmistettuina.

Yritys noudattaa toiminnassa arvoja, joihin uskomme. Eräs niistä on mahdollisimman ekologinen toimintatapa. Lasiala kuluttaa perinteisesti paljon energiaa, mutta Janne on kehittänyt laitteet ja tuotantotavan vähän energiaa kuluttaviksi ja ympäristöystävällisiksi. Pyrkimyksissä on onnistuttu, sillä Lasistudio on saanut Satakunnan INNOSUOMI-palkinnon vuonna 2009, tunnustuksena ja kannustuksena esimerkillisestä innovatiivisuudesta. Vuoden teemana kilpailussa oli materiaali- ja energiatehokkuus – uusi mahdollisuus. Tämä sama teema on ollut alusta asti Lasistudio toiminta-ajatuksena.